Älypuhelin piippaa ja tärisee viestin tai jonkin muun ilmoituksen merkiksi. Havahdut välittömästi siitä mitä ikinä oletkaan tekemässä: tiskaamassa, lukemassa, keskustelemassa jonkun kanssa, ajamassa autoa...Ehkä mieleesi hiipii ärsyyntynyt tunne: "Kuka siellä taas nyt häiritsee!". Tai ehkä tunnetila on miellyttävä ja odottava: "Mitähän uutta sieltä nyt tulee". Niin tai näin, huomiosi on jo laskenut siitä mitä teit eikä palautuminen edeltävään tilaan käy hetkessä.
Otetaan toinen esimerkki. Sinulla on työstäsi tai muista askareistasi tauko eikä sinulla ole "mitään tekemistä". Täyttääksesi tätä tekemättömyyden aukkoa, kätesi vie kännykälle toivoen löytävänsä jotain sisältöä täyttämään aukkoa. Ehkä sisältö on sekalaista some-feediä, kissakuvia, tavaroiden ja palveluiden selaamista, uutisia, artikkeleita, viihdettä, vähäpukeisia ihmisiä, pelejä, urheilutuloksia, mitä vain. Voit lisätä tähän aiheet, jotka helpoiten vievät juuri sinun huomiosi. Ehkä olet huomannut, että tietyt tekijät esimerkiksi somessa vangitsevat hyvin helposti kiinnostuksesi. Ei ihme, iso osa sisällöistä sekä sisältöjen kohdennettavuus on juuri sinua varten räätälöity tarkoituksellisesti. Jokainen klikkisi ja palstan katseluaika on jollekin rahallisesti arvokasta. Suuret yritykset ja nykyään myös esimerkiksi kansalliset mediat tekevät valtavan määrän tutkimustyötä ymmärtääkseen ja toteuttaakseen mainoksia ja muita sisältöjä, jotka tuottavat sopivia välittäjäainepurskeita aivoissasi saaden sinut palaamaan informaatiotulvan pariin uudestaan ja uudestaan. Ehkä olet huomannut tämän itsekin, ehkä et, ehkä ajattelet ettei se edes vaikuta sinuun.
Aivoja voidaan ajatella hyvin yksinkertaistetusti prosessorina, jonne syötetään informaatiota aistien kautta ja jota prosessori sitten käsittelee - informaatio pysyy välittömässä tietoisuudessamme ja työmuistissa hetken aikaa, ehkä hieman pitempään jos aihe on meille tärkeä, motivoiva tai vaikkapa tunteita herättävä. Voidaan nähdä, että tämä prosessi vie meiltä energiaa sekä psykologisia voimavaroja. Prosessointi ei kuitenkaan pääty tähän lyhyeen työmuistin ja tiedostamisen vaiheeseen. Aiheet palaavat usein tietoisuuteen saman päivän sekä joskus lähipäivienkin aikana. Tämä tuntuu tapahtuvan riippumatta siitä, kuinka järkevää, miellyttävää, epämiellyttävää, vahingollista tai tyhjänpäiväistä käsitelty informaatio (kuten kissavideo tai uutinen) on ollut. Aivojen prosessi jatkuu myös tiedostamattomalla tasolla, josta meillä ei tietysti ole havaintoa. Ehkä joskus herätessämme vaikkapa kesken unien muistamme pätkän siitä, mitä aivot ovat unissa käsitelleet. Kissavideot, uutispätkät ja muut meidän mielestämme ehkä epärelevantit informaatiopurskeet tulevat taas pintaan muistin kautta. Voidaan tietenkin kysyä että noh, entä sitten jos tulevat?
Mitä haluamme itsellemme syöttää?
En ota mitään kantaa siihen enkä moralisoi sitä, minkälaisella informaatiolla kukin meistä itseämme täyttää. Haluaisin lähinnä kysyä, että olemmeko itse tietoisia siitä mitä aivoillemme informaation muodossa syötämme? Voimme pitää vaikkapa normaalin kehollisen ruumiin ruokavalion viimeiseen viritettynä, löytyy mustikoita ja puolukoita, chia-siemeniä, sopivia öljyjä sekä täysjyväsiä, mutta aivot saavatkin epäsäännöllisillä ruoka-ajoilla sipsejä, karkkeja sekä pitsaa, usein valtavia määriä kerrallaan sekä epämääräisenä sekasotkuna toista toisen perään. Voimmeko tarkkailla aivojemme ruokalistaa tietoisesti? Mitä laitamme sisäämme ja onko se varmasti sitä mitä haluamme, vai olemmeko vain tottuneet, ehdollistuneet tietynlaiseen ruokavalioon vähän huomaamattamme? Voisimmeko tarkastella myös aivojen ruokavalion muutoksia eri mielentiloissa. Haluaako aivomme eri asioita surullisena, väsyneenä, energisenä, tylsistyneenä tai vaikkapa masentuneena?
Aivojen ruoan laatu ei ole suinkaan ainoa tekijä, jota kannattaa tarkkailla (sitäpaitsi kukapa minä olen sanomaan ovatko kissavideot yhtään huonompia hyvän elämän kannalta kuin vaikkapa laadukkaan musiikin tai kirjallisuuden tankkaaminen, valitsen itsekin usein kissavideoita!). Tärkeämpää on ehkä se, että saatamme helposti ruokailla jatkuvasti non-stop. Missä vaiheessa aivomme saavat oikeasti taukoa tästä kaikesta ahmimisesta. Miltä tuntuisi ottaa tietoisesti hetkiä, jolloin ei laita sisäänsä yhtään mitään? Sellaisia hetkiä, jotka eivät ole nukkumista, mutta eivät kuitenkaan minkäänlaista tekemistäkään. Voidaanko informaation syöttöä yksinkertaisesti vähentää.
Ehkä tiedeyhteisöllä alkaa jo tänä vuonna 2020 olla näkemystä siitä mitä jatkuva huomion hyppääminen asiasta ja informaatiopurskeesta toiseen aiheuttavat esimerkiksi keskittymiskyvylle, mutta se on kokemuksellisessa mielessä epärelevanttia. Ehkä juuri minun aivoja nämä tutkimukset eivät koske? Eivätkö biologialtaan luolamiesaikoihin ja luonnon hitaaseen seurailuun viritetyt aivoni muka toimisi yhtä selkeästi arjessa myös älylaitteen sinisen hohteen parissa? Ehkä voimme mieluummin itse havainnoida itseämme ja katsoa miten informaatiotulva vaikuttaa. Kokeellisen tutkimisen kautta voimme löytää vastaukset siihen, miten informaatiotulva tukee meidän elämäämme tai ei tue sitä. Listaan nyt tähän henkilökohtaisia huomioita, joita olen tehnyt jatkuvasta informaatiopumppauksesta elämässäni. Mainittakoon, että omat myrkkyni ovat lähinnä uutisten seuraaminen, some-feedien jatkuva päivittäminen, tyhjänpäiväisten chat-keskustelujen käyminen epäsopivaan ajankohtaan sekä harrasteryhmien jatkuva kyttääminen uusien mielenkiintoisten postausten toivossa. Tähän kun lisää kirjojen lukemisen ja tv-sarjojen seuraamisen (kiitos vain Netflix ja HBO!) niin pää onkin aika täynnä lohturuokaa.
Addiktoituminen
Impulssi ja tottumus tarkastaa esimerkiksi älypuhelimesta yllä mainittuja asioita, vaikka sisältöön ei olisi mitään aitoa tarvetta tai edes kiinnostusta.
Väsymys
Päivät jolloin informaatiota on tullut paljon menevät kuin usvassa. Illalla suoni sykkii otsassa ja haluaisi ottaa annoksen nuijanukutusta. Usein aivot eivät kuitenkaan pysty päästämään irti, vaan jatkavat päivällä kerätyn informaation käsittelyä. Tämä pätee etenkin jos informaatio on ollut stressaavaa ja huolta herättävää. Negatiiviset uutiset ovat hyvä esimerkki tästä.
Merkityksettömyys
Olotila ja kysymys siitä, mitä hemmettiä oikein teen elämälläni alkaa kummittelemaan viimeistään viidennentoista kissavideon kohdalla. Tämä voidaan toki nähdä positiivisena, muutokseen ajavana tekijänä...
Läsnäolon laatu
Väsynyt ja informaatioärsykkeiden turruttama mieli ei pysty olemaan tietoisesti läsnä kovinkaan hyvin. Ei vaikka haluaisi ja yrittäisi. Urheiluharrastus tai vaikkapa meditaatio auttavat tähän, mutta ainoa todella toimiva tapa on tietoisesti valikoida mitä aivot saavat syödä ja kuinka usein.
Läsnäolon määrä
Esimerkiksi älypuhelimen selaaminen on kaikki pois niin sanotusti tärkeämmältä elämään liittyvältä tekemiseltä kuten ihmissuhteilta. Toki aina suhteita voi ylläpitää viestittelemällä, mutta ainakin omalla kohdallani chattailu on pintapuolista kommunikaatiota. Tämä lienee makukysymys, mutta tarkkailun arvoinen asia siitä huolimatta. Lisäksi, jos päivä on täynnä informaatiotulvaa, on myös vaikea olla tietoisesti läsnä niinä lyhyinä hetkinä kun informaatiota ei joka tuutista oteta vastaan.
Keskittymiskyvyn lasku
Kyky keskittyä yhteen asiaan kunnolla kerrallaan laskee selvästi. Mieli lähtee harhailemaan helpommin kaikkeen muuhun kuin siihen mitä pitäisi tehdä. Tämä ei näy ainoastaan vaativissa tehtävissä kuten työnteossa, vaan myös erilaisissa rennommissa vapaa-ajan toimissa. Mieli on myös ikään kuin ehdollistunut lyhyisiin ja napakoihin viesteihin (kuulostaako tutulta?) vaikkapa pitempien tekstien sijaan. Nykytermi "tl;dr" - too long, didn't read on ollut täyttä totta kohdallani. Voin perustella tätä itselleni valheellisesti sillä, että haluan olla "tehokas" ja aikaansaava eikä pitkien tekstien lukeminen tue tätä. Todellisuudessa kokonaistehokkuus on huomattavasti alhaisempi, jos tällaista metodia käyttää jatkuvasti. Se johtaa kohdallani keskittymiskyvyn laskun lisäksi hyvin pinnalliseen ymmärrykseen asioista. Kyseenalaistan myös henkilökohtaisesti tehokkuuden konseptin ylipäänsä. Se voi olla hyvä renki, mutta yleensä huono isäntä.
Elämän kannalta täysin epärelevanttien asioiden mietiskely
Niin raflaavia kuin vaikkapa Yhdysvaltojen presidentin erinäiset ulostulot ovatkin, on helppo huomata, että niiden tietäminen, niille nauraminen tai niistä tuskastelu ei tuo erityisesti todellista sisältöä elämälleni. Samoin liika negatiivinen uutisvirta ei aina palvele tarkoitusta pitää itseään informoituna. Covid-19:n aika on siitä hyvä esimerkki - missä menee raja järkevässä määrässä epidemiauutisointia? Kirjoitin tätä sivuavan blogikirjoituksen, jonka voit lukea tästä halutessasi läpi https://www.avaravalmennus.fi/post/covid-19-stressi-ja-negatiiviset-tunnetilat
Olen informaatiotulvan uhri! Mitä tehdä?
Olemme päässeet siihen vaiheeseen, että on aika katsoa miten mindfulnessiin eli tietoisuustaitoihin perustuvat metodit voivat auttaa meitä tässä asiassa (jos edes koemme mitään auttamisen tarvetta, ihan ok jos emme).
1. Havainnoi tietoisesti miten informaatiotulva vaikuttaa sinun jaksamiseen, onnellisuuteen, ihmissuhteisiin, tavoitteiden saavuttamiseen jne. Tämän huomaaminen voi vaatia älylaitteiden käytön pientä paussia tai ainakin käytön vähentämistä.
2. Tarkkaile oletko läsnä tilanteissa, joissa haluat syöttää itsellesi lisää ärsykkeitä. Katso hellästi, vältteletkö tai pakenetko jotain informaation syöttämisellä.
3. Käytä teknologiaan sisäänrakennettuja mekanismeja, joilla voit vähentää laitteiden huomiokyvyn kerjuuta. Ota pois äänekkäät ilmoitukset ja tärinät, siivoa ylimääräiset apit puhelimestasi, laita halutessasi käytön rajoitin puhelimestasi päälle tai ainakin seuraa eri sovellusten käyttötunteja (kyllä, sellaiset ominaisuudet löytyvät niin iPhoneista kuin Androideistakin!). Kyseenalaista myös, tarvitseeko sinun lukea samoja uutisia useasta eri mediasta useaan kertaan saman päivän aikana.
4. Ota tarkoituksella tiettyjä aikoja, jolloin et käytä älylaitettasi vaikka kuinka tekisi mieli. Hyviä hetkiä ovat ajat jolloin koko perheesi on koolla sekä makuuhuone. Älypuhelimen voi jättää kokonaan makuuhuoneesta pois ja hommata itselleen vanhanaikaisen herätyskellon. Jos ensimmäinen asia aamulla sekä viimeinen asia illalla on viestien ja feedien tarkastaminen, on ehkä aika tarkastella hieman muutakin.
5. Tee lyhyt mindfulness-harjoitus joka kerta, kun haluat napata älylaitteen käteesi, vaikka todellista tarvetta sille ei olisi. Tarkastele kehontuntemuksiasi, tuntuuko halu jotenkin fyysisellä tasolla? Entä ajatusten tasolla - mitä ajatuksia mielessäsi liikkuu kun halu tulee? Entäpä tunteiden tasolla, onko olo ennen älypuhelimeen koskemista jotenkin tyhjä, surullinen, masentunut tai ylivirittynyt? Miten tämä muuttuu jos otat älylaitteen ja teet sillä jotain mitä ikinä teetkään? Ennen kuin kosket laitteeseen, rentouta leuka sekä hartiat ja kokeile hengittää syvään 2-3 kertaa vieden tarkkaavaisuutesi vatsan alueelle. Tekeekö mieli koskea yhä?
6. Huomaa nettiriippuvuuden banaalius. Joka kerta kun otat älypuhelimen käteesi, kuvittele että se on vaikkapa kenkä tai banaani. Tarkastele sisäisiä reaktioitasi...